keskiviikko 3. huhtikuuta 2019

Kalligrafiaharjoituksia tölkki-kynällä



Viime viikonloppuna olin Vivian Majevskin galligrafia opissa. Lyhyen kurssin aikana teimme itse juomatölkistä (esimerkiksi CocaCola-tölkki) ja syömäpuikosta tai vastaavasta varresta kierrätysmateriaali kynän, jolla sai aikaan ihanan roiskivaa jälkeä. Kurssin teema sopii siis täydellisesti yksiin maaliskuun Käsityön teemavuosi-aiheeseen, joka oli kierrätys. 
Kalligrafiaa en ole vielä harjoittanut kovin paljolti. Harrastellut oikeastaan vain tämän kevään.


Saimme piirtää Vivianin kaavasta oman, jonka mukaan pellistä leikattiin tuollainen vähän sienen mallinen pala. Seuraavaksi se taitettiin keskeltä varren ympärille ja teipattiin maalarinteipillä kiinni. Lopuksi lisättiin vielä teipinpala terän ympäri, niin että värille muodostuisi sivujen väliin säiliö.

Tein neljä kynää, joista yksi jo taittui vähän, sillä minun tölkkini oli hiukan heppoista peltiä. Jämäkämmästä materiaalista tehty tölkki olisi ollut parempi, joten ensi kerralla yritän etsiä, löytää ja juoda tyhjäksi jämäkämmän tölkin. Onneksi kynä oli helppo ja nopea tehdä, eikä vaatinut kovinkaan kummoisia materiaaleja, joten voin aika vaivattomasti uusia nämä, jos loputkin kynät vääntyilee miten sattuu.


Mutta nuo roiskeet ja se jälki mitä tällä tölkki-kynällä saa tehtyä on ihan huikeaa. Rakastan noita pirskahtelevia räiskeitä. Minulla on aika suurielkeinen ja lennokas tyyli, mutta rauhallisemman työskentelytavan harjoitteleminen olisi paikallaan. Enkä tarkoita niinkään käden vaan pikemminkin ajatuksen hidastamista. Enemmän harkintaa siihen, minkä viivan vedän seuraavaksi ja mihin suuntaan.


Kirjoitin sanan kolossikalmari vaikka kuinka monta kertaa, sillä aina löytyi kohta, jonka halusin tehdä uudelleen ja paremmin. Tätä juuri tarkoitan sillä rauhallisuuden lisäämisellä työskentelyyn, jos ajattelisin enemmän ennen kuin annan kynän laskeutua paperille, voisin selvitä ehkä vähemmällä uudelleentekemisellä. Sitten taas toisaaltaan olen niin visuaalinen ihminen, että yleensä haluan nähdä mitä tehdä toisin. Villasukissa sama juttu, koeneulomista ja purkamista ja piirtämistä ja taas kokeilua. Uuden mallin luominen on aina prosessi.
Puhuessakin minä puhun nopeammin kuin ajattelen, tai oikeastaan minun ajatusprosessi toimii siinä  puhuessa. Mielipiteen tai väittämän ääneen sanoessani en välttämättä ole todellakaan aina sitä mieltä mitä juuri sanoin, se vain on osa minun ajatusprosessia. Minä vain pohdiskelen asioita ääneen ja mielelläni myös keskustelun kautta.



Tähän vaiheeseen miun kolossikalmarit jäivät ja edelleen haluan kirjoittaa ne vielä uudelleen. Alemman leveän a:n poikkiviiva ahdistaa viereistä k:ta liikaa. Ylemmässä viimeinen i vois olla lyhyempi jaehkä jopa vähän leveämpi. Ehkä jatkan tätä vielä joku päivä kotona.
Väreinä meillä oli erivärisiä petsejä, jotka siinä käytössä ihanasti sekoittuivat ja sotkeentuivat keskenään muodostaen uusia sävyjä.


Kokeiltiin ihanaa kapeaa kirjoitusta. 

Meitä opettaneen Vivian Majevskin Ajatusviiva-näyttely on parhaillaan esillä Joensuun taitokorttelilla Galleria Kohinassa. Näyttely on auki 18.4 asti, joten vielä kerkiää hyvin käydä nauttimassa kalligrafia taiteesta. Näimme muutamia töitä ja suosittelen lämpimästi vaikka itse en ole vielä kerennyt vierailla näyttelyssä. Aion mennä katsomaan sen, kunhan tulee sopiva hetki.