Projekti nimeltä vilapaita, osa 1


Ajattelin opetella neulomaan villapaidan. Tähän asti olen neulonut vain pieniä neuleita, kuten sukkia ja hattuja, joten kyseessä on ihan uusi aluevaltaus neulomisen saralla. Sain ajatuksen villapaidan neulomisesta rakkaalta poikaystävältäni, sillä olen pannut merkille, että minun joku vanha ja nuhruinen ylisuuri villapaita on jatkuvasti hänen käytössään. Tajusin, ettei hänellä ole omaa käsin neulottua villapaitaa, joten nyt on hyvä aika minunkin opetella tämä taito. Itselleni ei ole koskaan ollut tarvetta neuloa, kiitos äidille ja mummolle siitä.


Otin puikot ja otin langan ja aloin tuumailun jälkeen tuumasta toimeen. Kyllä minä äidiltä yritin neuvoa kysyä, mutta sain jälleen vastaukseksi sen ehkä maailman hyödyttömimmän ja samalla kaikkein hyödyllisimmän ja parhaan neuvon: "kyllä sie osaat, kun rupeet vaan tekemään". Joo, tämä on kuultu ennenkin, kiitos äiti. Arvostan todella, mutta onneksi sain vähän konkreettisempia neuvoja mummolta koskien silmukkamäärää. Noh, ainakin sinnepäin neuvoja. Nyt kokeilen, katsotaan tuleeko tästä minun käsialallani oikean kokoinen.

Lanka: Novita 7-veljestä. Väri 371 havu
Puikot: 3.5 mm bambua
Silmukoita: 100 s takakappaleessa ja 120 s etukappaleessa


Yritä tässä nyt sitten kuvata, kun Cola haluaa kölliä keskeneräisen neuleen päällä.


Noniin, tässä vaiheessa olen nyt menossa. Vielä ei ole sen kummaisempaa tarvinnut tehdä kuin suoraa vaan ja vähän palmikoita sinne joukkoon. Uutta postausta aiheesta tulee sitten, kun pääsen kaula-aukkoon ja hihakavennuksiin. Ja tosiaan, pitäähän tähän hihatkin tehdä.


Kommentit