Jehkotar Craft Challenge, helmikuu 2019

 Jo toistamiseen päätin lähteä mukaan Jehkotar Craft Clallengeen tai lyhyemmin JCC:hen. Bingorivit oli tällä kertaa todella hauskoja, mutta minulla ei ollut tarvikkeita mihinkään kokonaiseen bingoriviin. Mustaa gessoa minulle olisi kyllä tulossa, mutta tähän työhön se ei ihan ehtinyt, niinpä eilen illalla käytin inspiraationa kuvaa, jossa oli kyllä todella muikee värimaailma. Innostuin tästä helmikuun haasteesta heti kun se julkaistiin, mutta jostain syystä meni loppukuulle ennen kuin sain mitään konkreettisesti paperille aikaiseksi. Olen kuitenkin tyytyväinen tähän päiväkirjan aukeamaan ja pakko sanoa, että tämä haaste on parantanut huomattavasti päiväkirjani sisältöä jo nyt. Mukava, tällainen haasteluontoinen juttu, joka saa tekemään nättejä aukeamia päiväkirjan/kalenterin väliin. Tykkään kovasti.

Kaivoin vähän vähemmälle käytölle jääneet kiiltokuvat esille tämän työn edetessä ja nyt vain ihmettelen, miksi en ole käyttänyt niitä enemmän. Tuo maljakko on vanha kortti mummoni arkistoista, alun perin Venäjältä tuotu.

Ja origami-lintuja. Äiti osi minulle Budapestistä pienestä aasialaisen taiteen museosta ihania origamipapereita ja niistä löytyi oikein sopivan värinen tähän työhön. Origameja olen tykännyt aina tehdä. Lapsena meidän lähimmäisen kirjaston origamikirjat olivat aika usein lainassa minulla.

Nyt on hujahtanut taas hetki siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Voin kuitenkin ilokseni ketoa, että viimepostauksessa kertomistani kiireista osa on jo helpottanut. Koulun osalta kaikki kasvitentit ovat nyt suoritettu ja yrittäjyyskurssin näyttökin meni kirkkaasti läpi, joten opiskelustressi on toistaiseksi lievittänyt. Seuraava näyttö on seuraavan työharjoittelun loppupuolella eli Maaliskuun viimeisellä viikolla.

Jos koulustressi onkin helpottanut, niin siivousurakka jatkuu edelleen, mutta siinäkin arvioisin olevani vähintäänkin puolessa välissä ellen jopa yli. Ehkä vaikeimmat siivottavat on siivottu, sillä nyt se tuntuu olevan jo melko jouhevaa ja suhteellisen nopeatempoista. Hankalinta lienee olohuoneseen kertyneen tavarapinon uudelleen sijoittaminen maailmalle, mutta ainakin se opettaa jotain. Suhtautuminen uuden tavaran hankintaan on muuttunut entistäkin kriittisemmäksi ja uskon, että se on ihan hyvä niin.

Kevät jatkuu, lumet sulaa ja aurinko on alkanut jo vähän lämmittää. Hyvää kalevalanpäivää kaikille.

Projekti nimeltä villapaita, osa 2

Pieni kurkkaus siihen, mitä kuuluu melkein vuosi sitten aloittamalleni villapaidalle. Valmis se ei suinkaan ole, sen sijaan projekti on ottanut vähän takapakkia ja nyt puran ja neulon uudelleen.

Onko se etu- vai takakappale, sitä en tiedä vielä, mutta joka tapauksessa se oli liian kapea, joten uusiksi meni. Olin jo aika pitkällä, oikeastaan melkein hihansuissa menossa, mutta eipähän siinä. Kaikki tuon alemman, leveämmän ja uudemman kappaleen lanka on peräisin jo yli puoleen väliin puretusta alkuperäisestä etukappaleesta (kuvassa yläpuolella), joten voitte kuvitella, miten paljon olen saanut purkaa ja neuloa uudelleen. Mutta hei, ainakin sain ensimmäisen kappaleen alussa olleen virheen pääpalmikosta purettua pois. Ei sillä, että se olisi liikaa häirinnyt, mutta uusi kappale näyttää kivemmältä.

Toinen kappale on melko pitkällä jo.

Tässä vielä kaikki, mitä olen tähän mennessä saanut tehdyksi. Eiköhän tämä vielä valmistu.

Tässä linkki edelliseen villapaitapostaukseen: Projekti nimeltä villapaita, osa 1

Alkuvuosi on lähteny käsitöiden osalta vähän hitaasti käyntiin. Tammikuun käsityön teemavuosi työ on vielä puikoilla ja sukkalaatikon ensimmäisistä sukista valmiina on toinen pari.

Kaksi asiaa syö tällä hetkellä niin paljon aikaa, ettei käsitöille ole jäänyt sitä juurikaan, mutta kunhan nämä projektit ovat ohi, niin uskottavasti kerkiän enemmän heilua puikkojen varressa.

Ensimmäinen suurista aikasyöpöistä on nuo opiskelut. Viimeiset kasvitentit ovat menossa ja kohta, ihan kohta, ne ovat kokonaan ohi. Jäljellä on enää ensi perjantain leikkokukkatentti. Yrittäjyyskurssi rassaa huomattavasti enemmän hermoja kuin kasvien tunnistustentit. Se on vaan jotain ihan muuta...

Toinen ajanvarastaja on keväinen siivousprojekti. Tänne pesiytyi sellainen sotku, etten ihan hetkeen ole sellaista nähnyt. Tuntui kuin ei olisi tilaa edes hengittää. Ehkä ennemmin enemmän, kuin vähemmän Konmari-metodilla mennään. Kirjan luin joskus parisen vuotta sitten ja kokeilin kyseistä metodia. Kyllä se ihan toimi, mutta nyt tuntuu, että on uusintakierroksen aika. Minulla on tällä kertaa paljon selkeämpi ajatus siitä, mitä kodiltani ja elämältäni haluan. Olen ilmeisesti jonkinlainen kaappi-"marittaja", sillä puhun yleensä siivoamisesta tai järjestelemisestä ennemmin kuin Konmarista. Joka tapauksessa, itselleni turhat tavarat lähtee nyt ja jäljelle jääville jokaiselle etsiytyy se oma paikkansa. Ette uskokkaan miten vaikeaa on siivoaminen, kun kaikille ympärillä lojuville tavaroille ei ole omaa paikkaa minne siivota ne. Tai ehkä uskottekin.

Kaksi kertaa viikossa iltaisin käyn kansalaisopiston kursseilla luova piirtäminen ja kalligrafia. Ne ovat  pelastus tämän opiskelun ja siivoamisen keskellä. Tuleepahan välillä tuuletettua aivoja tästä hullunmyllystä.

Kevät saapuu ja valon määrä on lisääntynyt. Täällä on ollut suvikelejä ja lumet ovat hiukan sulaneet. Tänään kahlasin melkoisen upottavassa lumihangessa, kun oikopolku olikin vähän höttöisempi, mitä kuvittelin. Sekin oli hauskaa tavallaan, vaikka jokakeväinen lumien sulaminen on aina hiukan haikeaa, sillä pidän kovasti lumesta ja talvesta.