tiistai 12. helmikuuta 2019

Projekti nimeltä villapaita, osa 2

Pieni kurkkaus siihen, mitä kuuluu melkein vuosi sitten aloittamalleni villapaidalle. Valmis se ei suinkaan ole, sen sijaan projekti on ottanut vähän takapakkia ja nyt puran ja neulon uudelleen.



Onko se etu- vai takakappale, sitä en tiedä vielä, mutta joka tapauksessa se oli liian kapea, joten uusiksi meni. Olin jo aika pitkällä, oikeastaan melkein hihansuissa menossa, mutta eipähän siinä. Kaikki tuon alemman, leveämmän ja uudemman kappaleen lanka on peräisin jo yli puoleen väliin puretusta alkuperäisestä etukappaleesta (kuvassa yläpuolella), joten voitte kuvitella, miten paljon olen saanut purkaa ja neuloa uudelleen. Mutta hei, ainakin sain ensimmäisen kappaleen alussa olleen virheen pääpalmikosta purettua pois. Ei sillä, että se olisi liikaa häirinnyt, mutta uusi kappale näyttää kivemmältä.


Toinen kappale on melko pitkällä jo.



Tässä vielä kaikki, mitä olen tähän mennessä saanut tehdyksi. Eiköhän tämä vielä valmistu.

Tässä linkki edelliseen villapaitapostaukseen: Projekti nimeltä villapaita, osa 1

Alkuvuosi on lähteny käsitöiden osalta vähän hitaasti käyntiin. Tammikuun käsityön teemavuosi työ on vielä puikoilla ja sukkalaatikon ensimmäisistä sukista valmiina on toinen pari.

Kaksi asiaa syö tällä hetkellä niin paljon aikaa, ettei käsitöille ole jäänyt sitä juurikaan, mutta kunhan nämä projektit ovat ohi, niin uskottavasti kerkiän enemmän heilua puikkojen varressa.

Ensimmäinen suurista aikasyöpöistä on nuo opiskelut. Viimeiset kasvitentit ovat menossa ja kohta, ihan kohta, ne ovat kokonaan ohi. Jäljellä on enää ensi perjantain leikkokukkatentti. Yrittäjyyskurssi rassaa huomattavasti enemmän hermoja kuin kasvien tunnistustentit. Se on vaan jotain ihan muuta...

Toinen ajanvarastaja on keväinen siivousprojekti. Tänne pesiytyi sellainen sotku, etten ihan hetkeen ole sellaista nähnyt. Tuntui kuin ei olisi tilaa edes hengittää. Ehkä ennemmin enemmän, kuin vähemmän Konmari-metodilla mennään. Kirjan luin joskus parisen vuotta sitten ja kokeilin kyseistä metodia. Kyllä se ihan toimi, mutta nyt tuntuu, että on uusintakierroksen aika. Minulla on tällä kertaa paljon selkeämpi ajatus siitä, mitä kodiltani ja elämältäni haluan. Olen ilmeisesti jonkinlainen kaappi-"marittaja", sillä puhun yleensä siivoamisesta tai järjestelemisestä ennemmin kuin Konmarista. Joka tapauksessa, itselleni turhat tavarat lähtee nyt ja jäljelle jääville jokaiselle etsiytyy se oma paikkansa. Ette uskokkaan miten vaikeaa on siivoaminen, kun kaikille ympärillä lojuville tavaroille ei ole omaa paikkaa minne siivota ne. Tai ehkä uskottekin.

Kaksi kertaa viikossa iltaisin käyn kansalaisopiston kursseilla luova piirtäminen ja kalligrafia. Ne ovat  pelastus tämän opiskelun ja siivoamisen keskellä. Tuleepahan välillä tuuletettua aivoja tästä hullunmyllystä.

Kevät saapuu ja valon määrä on lisääntynyt. Täällä on ollut suvikelejä ja lumet ovat hiukan sulaneet. Tänään kahlasin melkoisen upottavassa lumihangessa, kun oikopolku olikin vähän höttöisempi, mitä kuvittelin. Sekin oli hauskaa tavallaan, vaikka jokakeväinen lumien sulaminen on aina hiukan haikeaa, sillä pidän kovasti lumesta ja talvesta.



2 kommenttia:

  1. Ihanan näköinen villapaita! Tuo väri ja kuvio, tykkään kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Kuvio valikoitui niin, että näytin poikaystävälle kuvia palmikoista ja kysyin minkä tyyppistä ja sit sen mieltymysten pohjalta lähin neulomaan. Langan värinkin valitsi itse, joten suunnittelusta ei lanke miulle suurta kunniaa, mutta toteutukssta sitten, kunhan valmistuu...

      Poista