Kässähamsterihaaste ja Tajunnanvirta-KAL

Muutama kerä. Suuren siivous ja järjestelyprojektin tuloksena olen kerännyt kaikki langat samaan kasaan ja niitä tosiaan on muutama. Jokunen kerä minun kasaan on saattanut eksyä äidin ja mummon lankavarastoista, mutta siitäkin huolimatta, kasa on kyllä kohtalaisen suurikokoinen. Päätin sitten lopulta lähteä mukaan Craft Candidate- ja Lumisiivet blogin kässähamsterihaasteeseen 2019. Eli tarkoitus on käyttää pois jo omista kaapeista löytyviä käsityötarvikkeita uusien ostamisen sijaan. Minulta löytyy eniten juurikin lankoja ja paperia. Erilaiset askartelu ja piirustuspaperit ovat heikko kohtani ja veikkaisin, että niitä miun varastoista löytyy kaikkein eniten, mitä yksittäiseen askartelu/käsityötarvikekategoriaan tulee. Mutta keskitytään ensin näihin lankoihin.

Tänä vuonna hankin uutta lankaa korkeintaan puolet siitä määrästä, jonka saan neulottua pois. Neulomalla kaksi kerää saan ostaa korkeintaan yhden uuden kerän. Nämä kaikki langat tässä kasassa ovat novitan seitsämää veljestä ja nallea, mutta kunhan saan nämä neulottua vähemmäksi, niin haluaisin kokeilla jotain muitakin lankoja. Novitan lankojen puolta on pitänyt helppo saatavuus ja se, että yksinkertaisesti on tottunut käyttämään näitä. Nyt alkaa olla haaveena  ja tavoitteena ruveta kokeilemaan jotain minulle ihan uusiakin lankoja vanhojen tuttujen lisäksi.

Nyt olisi yhdessä kasassa paljon samanlaatuista ja saman paksuista lankaa monissa eri väreissä, joten olosuhteet ovat otolliset seuraavien sukkien neulomiseen. Huomenna alkaa Pipo-otuksen luotsaama Tajunnanvirta-KAL (knit along) eli instagrammissa saadaan joka päivä vihje, minkä mukaan neulotaan sukkaa eteenpäin. Seuraamalla hastagia #tajunnanvirtakal pääsee näkemään millaisia erilaisia tulkintoja vihjeistä mukana olijat neulovat ja seuraamalla käyttäjää pipotus näet vihjeet. Myöhemmin vihjeistä on tulossa kooste Tavaroiden Taikamailma -blogiin.

Tajunnanvirta-KAL info löytyy täältä.

Ihana ja inspiroiva lankasotku eikö olekkin. Käsi ylös, kenellä muulla on tällainen kasa lankoja kotona?

Kettusukkaset; sukkalaatikko 2019

Sukkalaatikko 2019 on viimein miunkin osalta aloitettu ja aloitin sen kettusukilla, jotka tulevat jäämään itselleni. Nämä taitaa olla ensimmäiset sukat, jotka itselleni ole neulonut, sillä sukulaiset ovat pitäneet minut villasukissa, niin ei ole ollut tarvetta itselleni neuloa. Tämä malli on omasta päästä ja olen neulonut tällaiset sukat ja lapaset jo aiemmin, postaus niistä löytyy täältä. 

Sukkalaatikko 2019 on Nonnu Neulojan luotsaama haaste, jossa on ideana neuloa vuodessa 12 sukkaparia ja laittaa ne kauniiseen laatikkoon odottamaan vuoden loppua. Eli vauhdilla yhdet sukat/kuukausi saisi tasaiseen tahtiin neulottua kaikki 12 paria. Maaliskuussa mennään ja miulla on vasta ensimmäiset valmiina, mutta se ei haittaa. Syksyä ja neulomisen sesonkiaikaa odotellessa voi ottaa rauhallisempaan tahtiin.

Aiempi postaus tämän vuoden minua kiinnostavista haasteista löytyy täältä.

Ketun kuono on ihan töps ylemmässä kuvassa. Alemman kuvan otin Joensuulaisessa kahvilassa Cafe Rose:ssa, ihan vain vinkkinä jos hyvää sukkienkuvauspaikkaa (tai ihan kahvilaa) etsii. Siellä on valoisien ikkunoiden ääressä penkit, joilla on kuvassa näkyvät lampaantaljat. Näppärä paikka napata kahvilla istuessa pari kuvaa. 

Kevät väsyttää ja auringonpaiste väsyttää. Olen niitä ihmisiä, joille kevät ei ole se ihan kaikkein energisin aika, joten syksyä odotellessa. Isot jättimäisetä lätäköt kyllä piristivät päivää, sillä vettä ja loskaa riitti tänään tuolla kaupungilla kävellessä. Onneksi olin älynnyt laittaa kumpparit jalkaan, niin pääsin nauttimaan lätäköissä läiskimisestä. Lätäköt vaan on parasta keväässä.

Oranssi

Vaikka tammikuu meni jo, on lempirävini edelleen oranssi. Tässä siis käsityö, jonka tein käsityön teemvuosi -haasteen tammikuun "lempiväri" -teemaan. Se on pipo ja se on oranssi, mutta työ otti takapakkia ja jouduin tekemään sen kahdesti. 

Mitä siis tapahtui? Ajattelin,e tää teen pipon ketun korvilla ja jätän korville aukot samalla tavalla kuin kettusukissa -ja lapasissa. Eli jätin ikään kuin lapasen peukaloa varten aukon resorin alareunaan ja neuloin pipon loppuun. Olisi kuitenkin pitänyt vähän aiemmassa vaiheessa koittaa neuloa korvat, sillä en saanut niitä millään toimimaan kivasti ja päädyin purkamaan koko työn. Neuloin siitä sitten ihan tavallisen oranssin pipon muutamalla palmikolla siellä täällä miten sattuu. 

Tämä postaus siis viipyi, mutta tässä se silti on. Itse pipon tekemiseenhän ei kauaa menny, mutta tiedättekö sen, kun joku työ vähän epäonnistuu ja sitten se ei enää vain lähde. Ei etene sitten millään. Oon iloinen, että kaikesta huolimatta sain tehtyä siitä ihan valmiin pipon, sillä minulla ei ole niitä liikaa. Villasukkia -ja hansikkaita kyllä löytyy monet parit, mutta pipoja on hyvin vähän.

Oranssia piopa vähän kaipailin miun elämään valkoisen huivin kaveriksi. Lempiväriyhdistelmäni (oranssi, valkoinen, ruskea, musta) viittaa kettuun, mutta myös syksyyn. Minun lempivuodenaikani ovat syksy sekä talvi ja etenkin se ihana aika, kun sataa ensimmäiset ensilumet vielä ruskean ja oranssinkirjavien lehtien päälle. Silloin on niin kaunista ja ilma alkaa tuntua taas hyvältä hengittää, kun kuumuus väistyy ja talven raikkaus on jo huomisen lupaus.

Pipon lisäksi neuloin yhden kettusukan odottamaan paria. Tämä pääsee sukkalaatikkoon joko ensimmäisenä tai toisena sukkaparina. Minulla on toinenkin sukkapari laatikkoon keskeneräisenä tekeillä, mutta jää vielä nähtäväksi kummat valmistuvat aiemmin. 

Ajattelin, että sukkalaatikostani löytyy vuoden lopussa ainakin yhdet sukat lahjaksi miulle, joten nämä kettusukat saavat olla ne miun omat. En ole tainnut koskaan neuloa sukkia itselleni.

Lempiväri ei ole ihan näin yksiselitteinen asia minullekkaan mitä tämä postaus antaa ymmärtää. Pidän monista väreistä, mutta pidän etenkin siitä, että elämässä on monia värejä. Olen hyvin vaihtelunkaipuinen ihminen ja tokihan hetkellisiin värimieltymyksiin vaikuttaa hyvinkin paljon vuodenaika, mieliala, ikä ja ihan vain sen hetkinen fiilis. Myös ne värit, joita mielellään käyttää vaihtelevat hyvin paljon elämän varrella iän mukaan. Joskus käytin paljon turkoosia vaatteissa, sitten vaaleanpunaista ja sitten tykkäsin sekoittaa vaalenapunaisen ja keltaisen tai keltaisen ja mustan. Seuraavaksi oli viininpunainen ja sen kaverina väri josta en ole ikinä tykännyt, nimittäin tummansininen. Nyt minulla on yhtäkkiä navy blue sävyisiä vaatteita enemmän kuin yksi. Ja violetti, miksi minä nyt yhtäkkiä preferoin sitä väriä, vaikka se ei ole koskaan ollut miun suosikkien listalla. Sen sijaan petroilit ja kaikki vihreän ja sinisen rajamailla häilyvät sävyt ovat aina viehättäneet.

Pidän monista väreistä, mutta pidän etenkin siitä, että elämässä on monia värejä.

Oranssi valikoitui lempiväriksen ihan sillä perusteella, että se on ollut pisimmän ajanjakson suosikkiväripaletissani. Se vain kuuluu sinne aina kaikkien muiden vaihtuvien sävyjen ja värien joukkoon. Ketuistakin olen pitänyt lapsesta asti, joten ehkä sekin tekee oranssista väristä rakkaan. Mutta kumpi oli ensin, oranssi vai kettu?