Kalligrafiaharjoituksia tölkki-kynällä

Viime viikonloppuna olin Vivian Majevskin galligrafia opissa. Lyhyen kurssin aikana teimme itse juomatölkistä (esimerkiksi CocaCola-tölkki) ja syömäpuikosta tai vastaavasta varresta kierrätysmateriaali kynän, jolla sai aikaan ihanan roiskivaa jälkeä. Kurssin teema sopii siis täydellisesti yksiin maaliskuun Käsityön teemavuosi-aiheeseen, joka oli kierrätys. 

Kalligrafiaa en ole vielä harjoittanut kovin paljolti. Harrastellut oikeastaan vain tämän kevään.

Saimme piirtää Vivianin kaavasta oman, jonka mukaan pellistä leikattiin tuollainen vähän sienen mallinen pala. Seuraavaksi se taitettiin keskeltä varren ympärille ja teipattiin maalarinteipillä kiinni. Lopuksi lisättiin vielä teipinpala terän ympäri, niin että värille muodostuisi sivujen väliin säiliö.

Tein neljä kynää, joista yksi jo taittui vähän, sillä minun tölkkini oli hiukan heppoista peltiä. Jämäkämmästä materiaalista tehty tölkki olisi ollut parempi, joten ensi kerralla yritän etsiä, löytää ja juoda tyhjäksi jämäkämmän tölkin. Onneksi kynä oli helppo ja nopea tehdä, eikä vaatinut kovinkaan kummoisia materiaaleja, joten voin aika vaivattomasti uusia nämä, jos loputkin kynät vääntyilee miten sattuu.

Mutta nuo roiskeet ja se jälki mitä tällä tölkki-kynällä saa tehtyä on ihan huikeaa. Rakastan noita pirskahtelevia räiskeitä. Minulla on aika suurielkeinen ja lennokas tyyli, mutta rauhallisemman työskentelytavan harjoitteleminen olisi paikallaan. Enkä tarkoita niinkään käden vaan pikemminkin ajatuksen hidastamista. Enemmän harkintaa siihen, minkä viivan vedän seuraavaksi ja mihin suuntaan.

Kirjoitin sanan kolossikalmari vaikka kuinka monta kertaa, sillä aina löytyi kohta, jonka halusin tehdä uudelleen ja paremmin. Tätä juuri tarkoitan sillä rauhallisuuden lisäämisellä työskentelyyn, jos ajattelisin enemmän ennen kuin annan kynän laskeutua paperille, voisin selvitä ehkä vähemmällä uudelleentekemisellä. Sitten taas toisaaltaan olen niin visuaalinen ihminen, että yleensä haluan nähdä mitä tehdä toisin. Villasukissa sama juttu, koeneulomista ja purkamista ja piirtämistä ja taas kokeilua. Uuden mallin luominen on aina prosessi.
Puhuessakin minä puhun nopeammin kuin ajattelen, tai oikeastaan minun ajatusprosessi toimii siinä  puhuessa. Mielipiteen tai väittämän ääneen sanoessani en välttämättä ole todellakaan aina sitä mieltä mitä juuri sanoin, se vain on osa minun ajatusprosessia. Minä vain pohdiskelen asioita ääneen ja mielelläni myös keskustelun kautta.

Tähän vaiheeseen miun kolossikalmarit jäivät ja edelleen haluan kirjoittaa ne vielä uudelleen. Alemman leveän a:n poikkiviiva ahdistaa viereistä k:ta liikaa. Ylemmässä viimeinen i vois olla lyhyempi jaehkä jopa vähän leveämpi. Ehkä jatkan tätä vielä joku päivä kotona.
Väreinä meillä oli erivärisiä petsejä, jotka siinä käytössä ihanasti sekoittuivat ja sotkeentuivat keskenään muodostaen uusia sävyjä.

Kokeiltiin ihanaa kapeaa kirjoitusta. 

Meitä opettaneen Vivian Majevskin Ajatusviiva-näyttely on parhaillaan esillä Joensuun taitokorttelilla Galleria Kohinassa. Näyttely on auki 18.4 asti, joten vielä kerkiää hyvin käydä nauttimassa kalligrafia taiteesta. Näimme muutamia töitä ja suosittelen lämpimästi vaikka itse en ole vielä kerennyt vierailla näyttelyssä. Aion mennä katsomaan sen, kunhan tulee sopiva hetki.

Kässähamsterihaaste ja Tajunnanvirta-KAL

Muutama kerä. Suuren siivous ja järjestelyprojektin tuloksena olen kerännyt kaikki langat samaan kasaan ja niitä tosiaan on muutama. Jokunen kerä minun kasaan on saattanut eksyä äidin ja mummon lankavarastoista, mutta siitäkin huolimatta, kasa on kyllä kohtalaisen suurikokoinen. Päätin sitten lopulta lähteä mukaan Craft Candidate- ja Lumisiivet blogin kässähamsterihaasteeseen 2019. Eli tarkoitus on käyttää pois jo omista kaapeista löytyviä käsityötarvikkeita uusien ostamisen sijaan. Minulta löytyy eniten juurikin lankoja ja paperia. Erilaiset askartelu ja piirustuspaperit ovat heikko kohtani ja veikkaisin, että niitä miun varastoista löytyy kaikkein eniten, mitä yksittäiseen askartelu/käsityötarvikekategoriaan tulee. Mutta keskitytään ensin näihin lankoihin.

Tänä vuonna hankin uutta lankaa korkeintaan puolet siitä määrästä, jonka saan neulottua pois. Neulomalla kaksi kerää saan ostaa korkeintaan yhden uuden kerän. Nämä kaikki langat tässä kasassa ovat novitan seitsämää veljestä ja nallea, mutta kunhan saan nämä neulottua vähemmäksi, niin haluaisin kokeilla jotain muitakin lankoja. Novitan lankojen puolta on pitänyt helppo saatavuus ja se, että yksinkertaisesti on tottunut käyttämään näitä. Nyt alkaa olla haaveena  ja tavoitteena ruveta kokeilemaan jotain minulle ihan uusiakin lankoja vanhojen tuttujen lisäksi.

Nyt olisi yhdessä kasassa paljon samanlaatuista ja saman paksuista lankaa monissa eri väreissä, joten olosuhteet ovat otolliset seuraavien sukkien neulomiseen. Huomenna alkaa Pipo-otuksen luotsaama Tajunnanvirta-KAL (knit along) eli instagrammissa saadaan joka päivä vihje, minkä mukaan neulotaan sukkaa eteenpäin. Seuraamalla hastagia #tajunnanvirtakal pääsee näkemään millaisia erilaisia tulkintoja vihjeistä mukana olijat neulovat ja seuraamalla käyttäjää pipotus näet vihjeet. Myöhemmin vihjeistä on tulossa kooste Tavaroiden Taikamailma -blogiin.

Tajunnanvirta-KAL info löytyy täältä.

Ihana ja inspiroiva lankasotku eikö olekkin. Käsi ylös, kenellä muulla on tällainen kasa lankoja kotona?

Kettusukkaset; sukkalaatikko 2019

Sukkalaatikko 2019 on viimein miunkin osalta aloitettu ja aloitin sen kettusukilla, jotka tulevat jäämään itselleni. Nämä taitaa olla ensimmäiset sukat, jotka itselleni ole neulonut, sillä sukulaiset ovat pitäneet minut villasukissa, niin ei ole ollut tarvetta itselleni neuloa. Tämä malli on omasta päästä ja olen neulonut tällaiset sukat ja lapaset jo aiemmin, postaus niistä löytyy täältä. 

Sukkalaatikko 2019 on Nonnu Neulojan luotsaama haaste, jossa on ideana neuloa vuodessa 12 sukkaparia ja laittaa ne kauniiseen laatikkoon odottamaan vuoden loppua. Eli vauhdilla yhdet sukat/kuukausi saisi tasaiseen tahtiin neulottua kaikki 12 paria. Maaliskuussa mennään ja miulla on vasta ensimmäiset valmiina, mutta se ei haittaa. Syksyä ja neulomisen sesonkiaikaa odotellessa voi ottaa rauhallisempaan tahtiin.

Aiempi postaus tämän vuoden minua kiinnostavista haasteista löytyy täältä.

Ketun kuono on ihan töps ylemmässä kuvassa. Alemman kuvan otin Joensuulaisessa kahvilassa Cafe Rose:ssa, ihan vain vinkkinä jos hyvää sukkienkuvauspaikkaa (tai ihan kahvilaa) etsii. Siellä on valoisien ikkunoiden ääressä penkit, joilla on kuvassa näkyvät lampaantaljat. Näppärä paikka napata kahvilla istuessa pari kuvaa. 

Kevät väsyttää ja auringonpaiste väsyttää. Olen niitä ihmisiä, joille kevät ei ole se ihan kaikkein energisin aika, joten syksyä odotellessa. Isot jättimäisetä lätäköt kyllä piristivät päivää, sillä vettä ja loskaa riitti tänään tuolla kaupungilla kävellessä. Onneksi olin älynnyt laittaa kumpparit jalkaan, niin pääsin nauttimaan lätäköissä läiskimisestä. Lätäköt vaan on parasta keväässä.

Oranssi

Vaikka tammikuu meni jo, on lempirävini edelleen oranssi. Tässä siis käsityö, jonka tein käsityön teemvuosi -haasteen tammikuun "lempiväri" -teemaan. Se on pipo ja se on oranssi, mutta työ otti takapakkia ja jouduin tekemään sen kahdesti. 

Mitä siis tapahtui? Ajattelin,e tää teen pipon ketun korvilla ja jätän korville aukot samalla tavalla kuin kettusukissa -ja lapasissa. Eli jätin ikään kuin lapasen peukaloa varten aukon resorin alareunaan ja neuloin pipon loppuun. Olisi kuitenkin pitänyt vähän aiemmassa vaiheessa koittaa neuloa korvat, sillä en saanut niitä millään toimimaan kivasti ja päädyin purkamaan koko työn. Neuloin siitä sitten ihan tavallisen oranssin pipon muutamalla palmikolla siellä täällä miten sattuu. 

Tämä postaus siis viipyi, mutta tässä se silti on. Itse pipon tekemiseenhän ei kauaa menny, mutta tiedättekö sen, kun joku työ vähän epäonnistuu ja sitten se ei enää vain lähde. Ei etene sitten millään. Oon iloinen, että kaikesta huolimatta sain tehtyä siitä ihan valmiin pipon, sillä minulla ei ole niitä liikaa. Villasukkia -ja hansikkaita kyllä löytyy monet parit, mutta pipoja on hyvin vähän.

Oranssia piopa vähän kaipailin miun elämään valkoisen huivin kaveriksi. Lempiväriyhdistelmäni (oranssi, valkoinen, ruskea, musta) viittaa kettuun, mutta myös syksyyn. Minun lempivuodenaikani ovat syksy sekä talvi ja etenkin se ihana aika, kun sataa ensimmäiset ensilumet vielä ruskean ja oranssinkirjavien lehtien päälle. Silloin on niin kaunista ja ilma alkaa tuntua taas hyvältä hengittää, kun kuumuus väistyy ja talven raikkaus on jo huomisen lupaus.

Pipon lisäksi neuloin yhden kettusukan odottamaan paria. Tämä pääsee sukkalaatikkoon joko ensimmäisenä tai toisena sukkaparina. Minulla on toinenkin sukkapari laatikkoon keskeneräisenä tekeillä, mutta jää vielä nähtäväksi kummat valmistuvat aiemmin. 

Ajattelin, että sukkalaatikostani löytyy vuoden lopussa ainakin yhdet sukat lahjaksi miulle, joten nämä kettusukat saavat olla ne miun omat. En ole tainnut koskaan neuloa sukkia itselleni.

Lempiväri ei ole ihan näin yksiselitteinen asia minullekkaan mitä tämä postaus antaa ymmärtää. Pidän monista väreistä, mutta pidän etenkin siitä, että elämässä on monia värejä. Olen hyvin vaihtelunkaipuinen ihminen ja tokihan hetkellisiin värimieltymyksiin vaikuttaa hyvinkin paljon vuodenaika, mieliala, ikä ja ihan vain sen hetkinen fiilis. Myös ne värit, joita mielellään käyttää vaihtelevat hyvin paljon elämän varrella iän mukaan. Joskus käytin paljon turkoosia vaatteissa, sitten vaaleanpunaista ja sitten tykkäsin sekoittaa vaalenapunaisen ja keltaisen tai keltaisen ja mustan. Seuraavaksi oli viininpunainen ja sen kaverina väri josta en ole ikinä tykännyt, nimittäin tummansininen. Nyt minulla on yhtäkkiä navy blue sävyisiä vaatteita enemmän kuin yksi. Ja violetti, miksi minä nyt yhtäkkiä preferoin sitä väriä, vaikka se ei ole koskaan ollut miun suosikkien listalla. Sen sijaan petroilit ja kaikki vihreän ja sinisen rajamailla häilyvät sävyt ovat aina viehättäneet.

Pidän monista väreistä, mutta pidän etenkin siitä, että elämässä on monia värejä.

Oranssi valikoitui lempiväriksen ihan sillä perusteella, että se on ollut pisimmän ajanjakson suosikkiväripaletissani. Se vain kuuluu sinne aina kaikkien muiden vaihtuvien sävyjen ja värien joukkoon. Ketuistakin olen pitänyt lapsesta asti, joten ehkä sekin tekee oranssista väristä rakkaan. Mutta kumpi oli ensin, oranssi vai kettu?

Jehkotar Craft Challenge, helmikuu 2019

 Jo toistamiseen päätin lähteä mukaan Jehkotar Craft Clallengeen tai lyhyemmin JCC:hen. Bingorivit oli tällä kertaa todella hauskoja, mutta minulla ei ollut tarvikkeita mihinkään kokonaiseen bingoriviin. Mustaa gessoa minulle olisi kyllä tulossa, mutta tähän työhön se ei ihan ehtinyt, niinpä eilen illalla käytin inspiraationa kuvaa, jossa oli kyllä todella muikee värimaailma. Innostuin tästä helmikuun haasteesta heti kun se julkaistiin, mutta jostain syystä meni loppukuulle ennen kuin sain mitään konkreettisesti paperille aikaiseksi. Olen kuitenkin tyytyväinen tähän päiväkirjan aukeamaan ja pakko sanoa, että tämä haaste on parantanut huomattavasti päiväkirjani sisältöä jo nyt. Mukava, tällainen haasteluontoinen juttu, joka saa tekemään nättejä aukeamia päiväkirjan/kalenterin väliin. Tykkään kovasti.

Kaivoin vähän vähemmälle käytölle jääneet kiiltokuvat esille tämän työn edetessä ja nyt vain ihmettelen, miksi en ole käyttänyt niitä enemmän. Tuo maljakko on vanha kortti mummoni arkistoista, alun perin Venäjältä tuotu.

Ja origami-lintuja. Äiti osi minulle Budapestistä pienestä aasialaisen taiteen museosta ihania origamipapereita ja niistä löytyi oikein sopivan värinen tähän työhön. Origameja olen tykännyt aina tehdä. Lapsena meidän lähimmäisen kirjaston origamikirjat olivat aika usein lainassa minulla.

Nyt on hujahtanut taas hetki siitä, kun viimeksi tänne kirjoittelin. Voin kuitenkin ilokseni ketoa, että viimepostauksessa kertomistani kiireista osa on jo helpottanut. Koulun osalta kaikki kasvitentit ovat nyt suoritettu ja yrittäjyyskurssin näyttökin meni kirkkaasti läpi, joten opiskelustressi on toistaiseksi lievittänyt. Seuraava näyttö on seuraavan työharjoittelun loppupuolella eli Maaliskuun viimeisellä viikolla.

Jos koulustressi onkin helpottanut, niin siivousurakka jatkuu edelleen, mutta siinäkin arvioisin olevani vähintäänkin puolessa välissä ellen jopa yli. Ehkä vaikeimmat siivottavat on siivottu, sillä nyt se tuntuu olevan jo melko jouhevaa ja suhteellisen nopeatempoista. Hankalinta lienee olohuoneseen kertyneen tavarapinon uudelleen sijoittaminen maailmalle, mutta ainakin se opettaa jotain. Suhtautuminen uuden tavaran hankintaan on muuttunut entistäkin kriittisemmäksi ja uskon, että se on ihan hyvä niin.

Kevät jatkuu, lumet sulaa ja aurinko on alkanut jo vähän lämmittää. Hyvää kalevalanpäivää kaikille.

Projekti nimeltä villapaita, osa 2

Pieni kurkkaus siihen, mitä kuuluu melkein vuosi sitten aloittamalleni villapaidalle. Valmis se ei suinkaan ole, sen sijaan projekti on ottanut vähän takapakkia ja nyt puran ja neulon uudelleen.

Onko se etu- vai takakappale, sitä en tiedä vielä, mutta joka tapauksessa se oli liian kapea, joten uusiksi meni. Olin jo aika pitkällä, oikeastaan melkein hihansuissa menossa, mutta eipähän siinä. Kaikki tuon alemman, leveämmän ja uudemman kappaleen lanka on peräisin jo yli puoleen väliin puretusta alkuperäisestä etukappaleesta (kuvassa yläpuolella), joten voitte kuvitella, miten paljon olen saanut purkaa ja neuloa uudelleen. Mutta hei, ainakin sain ensimmäisen kappaleen alussa olleen virheen pääpalmikosta purettua pois. Ei sillä, että se olisi liikaa häirinnyt, mutta uusi kappale näyttää kivemmältä.

Toinen kappale on melko pitkällä jo.

Tässä vielä kaikki, mitä olen tähän mennessä saanut tehdyksi. Eiköhän tämä vielä valmistu.

Tässä linkki edelliseen villapaitapostaukseen: Projekti nimeltä villapaita, osa 1

Alkuvuosi on lähteny käsitöiden osalta vähän hitaasti käyntiin. Tammikuun käsityön teemavuosi työ on vielä puikoilla ja sukkalaatikon ensimmäisistä sukista valmiina on toinen pari.

Kaksi asiaa syö tällä hetkellä niin paljon aikaa, ettei käsitöille ole jäänyt sitä juurikaan, mutta kunhan nämä projektit ovat ohi, niin uskottavasti kerkiän enemmän heilua puikkojen varressa.

Ensimmäinen suurista aikasyöpöistä on nuo opiskelut. Viimeiset kasvitentit ovat menossa ja kohta, ihan kohta, ne ovat kokonaan ohi. Jäljellä on enää ensi perjantain leikkokukkatentti. Yrittäjyyskurssi rassaa huomattavasti enemmän hermoja kuin kasvien tunnistustentit. Se on vaan jotain ihan muuta...

Toinen ajanvarastaja on keväinen siivousprojekti. Tänne pesiytyi sellainen sotku, etten ihan hetkeen ole sellaista nähnyt. Tuntui kuin ei olisi tilaa edes hengittää. Ehkä ennemmin enemmän, kuin vähemmän Konmari-metodilla mennään. Kirjan luin joskus parisen vuotta sitten ja kokeilin kyseistä metodia. Kyllä se ihan toimi, mutta nyt tuntuu, että on uusintakierroksen aika. Minulla on tällä kertaa paljon selkeämpi ajatus siitä, mitä kodiltani ja elämältäni haluan. Olen ilmeisesti jonkinlainen kaappi-"marittaja", sillä puhun yleensä siivoamisesta tai järjestelemisestä ennemmin kuin Konmarista. Joka tapauksessa, itselleni turhat tavarat lähtee nyt ja jäljelle jääville jokaiselle etsiytyy se oma paikkansa. Ette uskokkaan miten vaikeaa on siivoaminen, kun kaikille ympärillä lojuville tavaroille ei ole omaa paikkaa minne siivota ne. Tai ehkä uskottekin.

Kaksi kertaa viikossa iltaisin käyn kansalaisopiston kursseilla luova piirtäminen ja kalligrafia. Ne ovat  pelastus tämän opiskelun ja siivoamisen keskellä. Tuleepahan välillä tuuletettua aivoja tästä hullunmyllystä.

Kevät saapuu ja valon määrä on lisääntynyt. Täällä on ollut suvikelejä ja lumet ovat hiukan sulaneet. Tänään kahlasin melkoisen upottavassa lumihangessa, kun oikopolku olikin vähän höttöisempi, mitä kuvittelin. Sekin oli hauskaa tavallaan, vaikka jokakeväinen lumien sulaminen on aina hiukan haikeaa, sillä pidän kovasti lumesta ja talvesta.

Tammikuun craft challenge

Mustaa, valkoista ja sävyjä niiden välillä. Tällä päiväkirjan aukeamalla lähtee käyntiin minun tämän vuoden haasteet. Pohjalle liimasin paperin palasia vanhasta Lontoon chinatownista nappaamastani lehdestä ja oikean sivun musta-valkoinen paperi on marimekon mainoksesta leikattu. Valkoiset paperinpalaset ovat askartelusilppua pöydältä, joihin kirjoittelin tussilla ja kierrätin tähän työhön. Hopeiset hiutaleet ja nurkat ovat tarroja ja heittelin joukkoon vähän washiteipin palasiakin.

Tällä työllä osallistun ensimmäistä kertaa Jehkotar Craft Challengeen, bingorivillä teksti/lainaus - kierrätetty - tarrat.

Haste oli superhauska, oikeastaan tähän työhön vain heittelin paperia, jota otin melko summamutikassa askartelukaapista ja pöydältä. Kirjoittelin tekstiä, joka tuntui ajankohtaiselta ja liimailin vielä washiteippiä, joka lojui pöydällä ja tarroistakin otin ensimmäiset, jotka tulivat vastaan ja sopivat aukeaman värimaailmaan.

Mutta sitten kun jälkeenpäin katsoin tätä tarkemmin, niin oli jännä huomata miten paljon muistoja voi olla paperinpalasissa ja sanoissa.
Nuo kiinankieliset sanomalehdet tuovat mieleen muistoja Lontoon matkalta. Kävelimme pitkin chinatownia, kun äkkäsin pinon ilmaisjakelu sanomalehtiä, josta ihmiset kävivät hakemassa omansa. Tokihan itsekkin kävin pari lehteä nappaamassa ihan vain askartelua varten.
Tuon raidallisen teipin poikaystäväni toi minulle käydessään täällä. Ne oli niitä aikoja, kun suhteemme oli vielä muotoa etä ja asuimme eri kaupungeissa. Onneksi sekin aika on jo mennyttä. Kasvien tieteelliset nimet ovat ajankohtaisia just nyt, sillä perjantaina miulla olisi taas kasvitentti. Toiseksi viimeinen mitä tähän koulutukseen tulee, joten nekin ovat kohta takanapäin, ainakin toistaiseksi.
Ja tuo hassu tetkstin pätkä on hetki kaupan pihalla ollessani ystävän luona Turussa:
Onko teillä tässä hammaskaupassa tikkulankoja myynnissä? Eipä ole. Taivaalla on naakkaparvi.

Käsityöhaasteet- ja tavoitteet vuodelle 2019

Miltä toivoisin, että minun käsityövuosi 2019 näyttää? Näiden muutaman löytämäni haasteen myötä toivon, että tulisin tekemään monipuolisesti käsitöitä tänäkin vuonna, mutta ennen kaikkea toivon, että tulisi aktiivisemmin päivitettyä tänne blogiinkin mitä on tullut tehtyä. Erilaiset haasteet toimivat innostajana ja inspiraationa. Kiva myös päästä näkemään miten monenlaisia toteutuksia tulee, vaikka teema tai aihe on kaikilla sama, joten sen lisäksi että osallistun itse, seuraan mielelläni muidenkin osallistujien töitä. Tälle vuodelle löysin kolme mielenkiintoista koko vuoden kestävää haastetta ja yhden mielenkiintoiselta vaikuttavan kal-projektin. Ja on minulla pari henkilökohtaisempaakin tavoitetta tälle vuodelle.

Ensimmäinen koko vuoden mittaista haasteista, joihin innolla olen osallistumassa, on käsityöbloggaajien yhteistyössä toteuttama käsityön teemavuosi -haaste. Käsityöbloggaajien ryhmä löytyy facebookista. Haasteessa jokaiselle kuukaudelle on annettu aihe/teema, jota  jokainen voi vapaasti omassa työssään tulkita ja soveltaa. Tekniikka on vapaa ja rennolla meiningillä mennään.  Haasteeseen voi osallistua kuka vain, myös ne joilla blogia ei ole. Kuvan omasta työstään voi jakaa haluamassaan sosiaallisessa mediassa hästägillä #käsityönteemavuosi. Kyseistä tägiä seuraamalla näkee näppärästi muidenkin töitä. 

Sitten ne aiheet:

Tammikuu - lempiväri Helmikuu - kodin kestot Maaliskuu - kierrätä Huhtikuu - muuttolinnut Toukokuu - juhla Kesäkuu - rannalle Heinäkuu - omasta päästä Elokuu - uuden edessä Syyskuu - heijastin Lokakuu - pysy lämpimänä Marraskuu - tuunaa ja uudista Joulukuu - koriste

Tammikuun työ minulla on jo puikoilla, eli sen teen neuloen. Loppu häämöttää ja teen siitä postauksen kunhan päättelykin on tehty... ...Tai itse asiassa en lupaa päätellä sitä, sillä kettulapaset ovat vieläkin päättelemättä, vaikka ovat olleet jo käytössäkin pitkään. Postauksen julkaisen siinä vaiheessa, kun olen työni neulonut valmiiksi.

Toinen koko vuoden kestävä käsityöhaaste on Nonnu Neulojan sukkalaatikko2019-haaste. Tämä haaste jotenkin kolahti, sillä neulominen inspiroi juuri nyt ja paljon.

Osallistujille on facebookissa haasteelle ryhmä. Lainaan ryhmän kuvauksessa olevaa tekstiä tähän, sillä se tiivistää haasteesta kaiken olennaisen: "Haasteen ideana on neuloa 12 paria sukkia vuoden aikana itselle tai lahjaksi läheiselle. Sukat säilötään kauniissa laatikossa, jonka voi vuoden päätteeksi antaa lahjaksi itselle tai tuttulle."
Eli yhdet sukat/kuukausi. Laatikko minulta vielä puuttuu, mutta ensimmäiset sukat ovat pian valmiina.

Löysin vielä yhden uuden haasteen, josta en ollut aiemmin kuullut. Ajattelin osallistua tähänkin ihan monipuolisuuden nimissä, sillä siinä missä sukkalaatikko keskittyy neulomissen ja käsityö teemvuosi antaa vapaat kädet, niin tämä keskittyy paperiaskarteluun ja paperi on kuitenkin minun ensimmäinen materiaalini. Lapsena askartelin kaikkein eniten paperista ja kirjaston origamikirjat olivat aika usein minulla lainassa. Paperitöitä tykkään tehdä edelleen.

Kyseessä on Jehkotar Craft Challenge ja pelisäännöt siihen löytyvät täältä. Olen aika innoissani tästä haasteesta ja siitä, että tällaisen löysin ihan vahingossa. Taisi tulla vastaan blogeja lukiessa.

Tavaroiden taikamaailma -blogista löysin tällaisen blogipäivityksen, jossa Pipo-otus kertoo ideastaan järjestää tajunnanvirta-kal. Tämä kuulostaa hauskalta ja mielenkiintoiselta, joten haluaisin olla myös tässä mukana. Jos on hurja neuloosi päällä tuona ajankohtana, jolloin tämä toteutuu, niin olen taatusti mukana.

Jotain uuttakin tälle vuodelle, nimittäin kalligrafiaa. Kauniistikirjoittamisen taito, johon en ole ennen sen erityisemmin panostanut. Täksi kevääksi ilmottauduin kansalliopiston kalligrafia-kurssille ja tavoitteena olisi opetella hiukan tätäkin. Kiinnostuin kalligrafiasta oikeastaan koulun korutekstauskurssilla, sillä kukkakauppiaan työhön kuuluu myös korttien ja surunauhojen tekstaaminen. Vaikka olemme vasta puutarha-alan perustutkintoa suorittamassa, meillä oli silti pari päivää tussilla tekstaamista ja siitä se innostus sitten lähti.

Ja jotain vanhaa. Olen piirtänyt kyllä lapsesta asti, mutta se on jäänyt viimeaikoina vähän vähemmälle. Se on itseasiassa vähän harmillista, joten tälle vuodelle tavoitteena on keksiä niitä pieniä toteutettavissa olevia keinoja piirtää enemmän sekä hiukan parantaa omia taitoja ja syventää oppimista silläkin saralla. Ihan jo siksi, että tulisi edes viikottain jotain piirettyä, osallistuin myös kansalaisopiston luovan piirtämisen kurssille. Yllä vielä keskeneräinen harjoitustyö viime kerralta. Tavoiteena olisi opetella tekemään piirustustyötkin loppuun asti.

Vielä viimeinen tavoite tälle vuodelle. Elämäni ensimmäinen villapaita valmiiksi. Ensimmäinen postaus tästä villapaidasta täällä, ja vieläkin vaiheessa ollaan. Myöhemmin julkaisen postauksen siitä, missä tällä hetkellä olen menossa, mutta tavoitteena tosiaan olisi saada tämä tässä vuoden sisään valmiiksi.

Saapi nähdä sitten vuoden lopussa millainen tästä vuodesta tuli, mutta ideoita, inspiraatiota ja tavoitteita ainakin näin vuoden alussa vielä löytyy. 

Kalenterit vuodelle 2019

Se on tammikuu ja tämän vuoden kalenterit ovat päässeet käyttöön. Ajattelin niisden myötä elävöittää blogiakin, joka on jäänyt vähemmälle huomiolle. Ei sen takia, ettei olisi huvittanut kirjoittaa postauksia, jostain syystä kuvien ottaminen asioista on vähän tökkinyt ja jäänyt. Mutta nyt iski into bloggaamiseen, joten ehkä niitä kuviakin tulee taas otettua. Mutta sitten kalentereihin. Tällaisella pinolla lähden vuoteen 2019 ja jännintä tässä on se, ettei yksikään kalenteri ole tänä vuonna tn:ssä. (tn- travellers notebook)

Pinon päälimmäisenä on s-koon nuuna, keskimmäisenä ajaston doodle ja alimmaisena muistikirja, jota käytän päiväkirjana.

Ajaston doodle valikoitui tämän vuoden kalenteriksi. Halusin valmiin kalenterin, jossa olisi tarpeaksi tilaa päivittäiselle aikatauluttamiselle, eli tavallisuudesta poiketen pystypäivillä mennään tää vuosi.

Ihastuin tämän kalenterin layouttiin. Pidän siitä, että päivä on jaoteltu aamuun, iltapäivään ja ltaan, sen tarkempaa jaottelua en elämääni kaipaa. Kellonaikarivit ovat minulle vain kauhistus, sillä sellaisille ei minulla ole mitään käyttöä. Ihastuttavaa on myös, että joka viikolla on vähän kirjoitustilaa alareunassa ja kuukausinäkymä on nurkassa näkyvillä.

Kuukausinäkymä on minulle tarpeellinen, siitä näkee yhdellä vilkaisulla nopeasti koko kuukauden ja minulle elämässä yleensäkkin isot linjat ja kokonaisuudet ovat tärkeimpiä.

Nuuna s-koossa. Mitat 10,5cm x 15cm kiinni ollessa. Tässä minulla on vain kuukausinäkymät, en tarvitse viikkonäkymiä tähän ollenkaan. Idea on pitää tätä mukana silloinkin kun varsinainen kalenteri ei mahdu mukaan, jos olen vain käsilaukun kanssa liikenteessä. Tämä toimii myös kaikki-muistikirjana, eli tänne voi heitellä mitä muistiinpanoja vain, missä vain.

Tää on niin pieni ja ihastuttava, (21cm x 15cm avonaisena) että kuukausinäkymästäkin tulee tosi söpö.

(Luonnonvalo taas vähissä ja kännykän kameralla tulee aika kehnoa kuvanlaatua. Ehkä pitää tähän kuvaamiseen keksiä jokin ratkaisu, että bloggaaminen olisi niin mielekästä mitä se voisi olla)

Ja vielä päiväkirja. Täällä myös listaa luetuista kirjoista ja pelatuista lautapeleistä, tavotteita vuodelle 2019 ja lista mitä asioita haluan tehdä ystäväni kanssa vuoden mittaan.

Pari seinäkalenteriakin miulla on, toinen eteisen seinällä ja toinen pienempi askartelupöydällä pöytäkalenterina.

Millaisella kalenterisetillä muut ovat lähteneet tähän vuoteen?

Projekti nimeltä villapaita, osa 1

Ajattelin opetella neulomaan villapaidan. Tähän asti olen neulonut vain pieniä neuleita, kuten sukkia ja hattuja, joten kyseessä on ihan uusi aluevaltaus neulomisen saralla. Sain ajatuksen villapaidan neulomisesta rakkaalta poikaystävältäni, sillä olen pannut merkille, että minun joku vanha ja nuhruinen ylisuuri villapaita on jatkuvasti hänen käytössään. Tajusin, ettei hänellä ole omaa käsin neulottua villapaitaa, joten nyt on hyvä aika minunkin opetella tämä taito. Itselleni ei ole koskaan ollut tarvetta neuloa, kiitos äidille ja mummolle siitä.

Otin puikot ja otin langan ja aloin tuumailun jälkeen tuumasta toimeen. Kyllä minä äidiltä yritin neuvoa kysyä, mutta sain jälleen vastaukseksi sen ehkä maailman hyödyttömimmän ja samalla kaikkein hyödyllisimmän ja parhaan neuvon: "kyllä sie osaat, kun rupeet vaan tekemään". Joo, tämä on kuultu ennenkin, kiitos äiti. Arvostan todella, mutta onneksi sain vähän konkreettisempia neuvoja mummolta koskien silmukkamäärää. Noh, ainakin sinnepäin neuvoja. Nyt kokeilen, katsotaan tuleeko tästä minun käsialallani oikean kokoinen.

Lanka: Novita 7-veljestä. Väri 371 havu
Puikot: 3.5 mm bambua
Silmukoita: 100 s takakappaleessa ja 120 s etukappaleessa

Yritä tässä nyt sitten kuvata, kun Cola haluaa kölliä keskeneräisen neuleen päällä.

Noniin, tässä vaiheessa olen nyt menossa. Vielä ei ole sen kummaisempaa tarvinnut tehdä kuin suoraa vaan ja vähän palmikoita sinne joukkoon. Uutta postausta aiheesta tulee sitten, kun pääsen kaula-aukkoon ja hihakavennuksiin. Ja tosiaan, pitäähän tähän hihatkin tehdä.